Johdanto II: Benedictus Baruch Spinoza – kirottu, karkoitettu ja hyljeksitty

Benedictus Baruch Spinoza syntyi Amsterdamissa lokakuun 24. päivänä 1632 ja hän kuoli Haagissa helmikuun 21. päivänä 1677. Spinoza syntyi juutalaiseen kauppiasperheeseen. Perhe eli osana laajaa juutalaisyhteisöä. Amsterdamin juutalaisilla oli muuhun Eurooppaan nähden vapaammat oltavat ja he eivät eläneet yhteiskunnasta erillään ghettossa. Tämä mahdollisti laajan koulutuksen juutalaisten jälkeläisille sekä vuorovaikutussuhteen ympäröivän kulttuurin kanssa. Tästä sulatusuunista Spinoza ammensi filosofiansa ainekset, jotka lopulta johtivat välirikkoon niin juutalaisen kuin kristityn kulttuurin kanssa.

Spinoza oli omana aikanaan ja heti kuolemansa jälkeen hyljeksitty ja pilkattu. Hänen teoksensa kiellettiin vuosikymmeniksi. Spinozismia pidettiin halveksittavana ja turmiollisena oppina, johon kenenkään kunniallisen kristityn (tai juutalaisen) ei tullut syventyä. Tulla leimatuksi spinoziksi oli yhtä häpeällistä kuin meidän aikana olisi tulla tunnetuksi pedofiilina.

Spinozasta on jälkeenpäin luotu kuva yksinäisestä ja periksiantamattomasta ajattelijasta, joka kehitteli suurta filosofista systeemiään kaikessa hiljaisuudessa. Tämä ei kuitenkaan vastaa totuutta kuin osaksi.

Spinoza oli hyvin tunnettu Amsterdamissa. Hän oli eräänlainen oman aikansa julkkis-filosofi, jonka radikaalit käsitykset yhteiskunnasta ja uskonnosta herättivät paheksuntaa ja ihailua. Tuntemattomaksi jäänyt fanaatikko yritti jopa murhata Spinozan. Vuonna 1661 poliittinen ilmapiiri puhkesi väkivaltaisiksi levottomuuksiksi ja filosofin oli muutettava pois Amsterdamista rauhalliselle maaseudulle. Tämä pakeneminen oli pakon sanelemaa. Kyseessä ei ollut pelkästään vapaaehtoinen vetäytyminen tekemään ajatustyötä rauhassa.

Amsterdamin poliittinen ja uskonnollinen ilmapiiri teki Spinozan varovaiseksi. Tästä hyvänä esimerkkinä käy Spinozan sinetti, jolla hän signeerasi kirjeensä. Sinetissä lukee latinaksi caute, mikä tarkoittaa ”varovaisesti/varovaisuus”. Sinetissä oli tämän lisäksi ruusu, joka viittaa latinankieliseen ilmaukseen sub rosa, jota käytetään salassa pidettävien ja luottamuksellisten asioiden yhteydessä. Spinoza tiesi olevansa vaarassa. Oli viisaampaa vetäytyä syrjään ja jatkaa työskentelyä suljettujen ovien sisäpuolella kuin jättää työ kesken ja menehtyä.

Romanttinen Spinoza

Jos Spinoza oli omana aikanaan hyljeksitty, niin sata vuotta hänen kuolemansa jälkeen suhtautuminen muuttui. Alkoi suoranainen Spinoza-buumi. Samaan aikaan alkoi syntymään romanttinen kuva yksinäisestä erakko-filosofista, joka ei suostunut tinkimään älyllisestä rehellisyydestään ja lahjomattomuudestaan. Tämä köyhyydessä elävä, askeettinen ja yksinäinen kuva Spinozasta on viime aikaisten tutkimusten ansiosta kumoutumassa.

Mutta periksiantamattomuus ja tinkimättömyys ovat kiistattomia. Spinoza kieltäytyi hänelle tarjotusta Heidelbergin yliopiston filosofian professuurista, koska hän pelkäsi viran vaarantavan ajattelun vapauden. Virasta kieltäytyminen ei ollut mikään vähäinen asia, koska se olisi samalla merkinnyt vakaata taloudellista tilannetta Spinozalle. Ajattelun vapaus oli hänelle tärkeämpää. Spinoza myös kieltäytyi hänelle tarjotuista lahjoituksista. Hän ei mielestään tarvinnut niitä.

Spinoza elätti itsensä hiomalla linssejä. Mikroskooppi oli keksitty 1600-luvulla ja vuosisadan loppupuolella sen käyttäminen tieteen tekemisessä alkoi yleistymään. Spinoza työskenteli oman aikansa korkean teknologian alalla. Aikalaislausunnoissa Spinozan hiomia linssejä pidettiin laadukkaimpina mitä markkinoilta löytyi. Tämä käsityöläis-filosofin romanttinen kuva on innoittanut monia vasemmistolaisia ajattelijoita ja Spinozaa pidetäänkin yhtenä eurooppalaisen vasemmiston esi-isänä. Tämä on liioittelua. Mutta Spinoza oli voimakas demokratian kannattaja, joka nosti ajattelun vapauden takaamisen kaikkein keskeisimmäksi yhteiskunnan tehtäväksi. Spinoza piti ajattelun vapautta niin perustavanlaatuisena, että ihminen ei voi menettää sitä vaikka haluaisikin. Olemme tavallaan tuomittuja ajattelun vapauteen.

Valitettavasti linssien hiominen teki Spinozan sairaaksi. Lasipölyn hengittäminen vaurioitti peruuttamattomasti filosofin keuhkoja ja hän kuoli 44-vuotiaana. Elinaikanaan Spinoza ei julkaissut pääteostaan, vaan se julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen. Etiikan julkaiseminen hänen elinaikana olisi johtanut varmaan pidätykseen ja teloitukseen. Spinoza päätti elää ja uhrata elämänsä filosofian tekemiseen. Hän ei näytä uskoneen marttyyriuteen.

Tullessamme 1800-luvulle Spinozan suosio kasvoi entuudestaan. Romantiikan ajan suuret runoilijat Goethesta Hölderliniin tunnustautuivat spinozisteiksi. Valitettavasti heidän tutustuminen Spinozan ajatteluun näyttää jääneen pintapuoliseksi. Viime vuosisadalla Albert Einstein sanoi Spinozan olleen filosofi, joka oli vaikuttanut häneen voimakkaimmin. Spinozan käsitys luonnosta vaikutti suuresti ekologisiin liikkeisiin 1900-luvun loppupuolella.

Ymmärtääksemme paremmin Spinozan hahmoa ja hänen radikaalia käsitystä uskonnosta, on meidän otettava lyhyt sivupolku marrano-juutalaisten historiaan.

Marrano-juutalaiset

Maaliskuun 30. päivänä vuonna 1492 Espanjan kuningas päätti, että maan tulee päästä eroon juutalaisista mahdollisimman nopeasti. Espanjassa asuville juutalaisille annettiin kaksi vaihtoehtoa; joko he kääntyvät katoliseen uskoon tai poistuvat maasta. Katolisen kirkon inkvisitio-laitos valjastettiin tähän toimeen kaikilla mahdollisilla kauheuksillaan. Parissa kuukaudessa Espanjasta tehtiin juutalaisista vapaa maa. Suuri osa Espanjan juutalaisista muutti Portugaliaan, jossa he saivat harjoittaa uskontoaan vapaammin kuin Espanjassa.

Tämä vapaus oli kuitenkin väliaikaista. Espanjan ja Portugalian kuningashuoneiden välisen avioliiton seurauksena Portugalia kielsi juutalaiset maaperältään joulukuun 5. päivänä 1496. Portugalissa oleville juutalaisille annettiin ainoastaan yksi vaihtoehto – kääntyä kristityiksi. Toisin kuin Espanja, Portugalia halusi pitää kiinni taloudelle merkittävistä juutalaisista. Pakkokäännytyksestä tuli lähinnä kosmeettinen. Juutalaiset saivat harjoittaa uskontoaan kunhan vaikuttivat ulospäin katolilaisilta. Näitä juutalaisia kutsutaan krypto-juutalaisiksi (kreikk. kryptos = ”piilotettu”). Juutalaiset siis olivat ulkoisesti katolilaisia, mutta suljettujen ovien sisällä juutalaisia.

Termi marrano-juutalainen on ollut aikoinaan hyvin loukkaava. ”Marrano” on muinaista kastiliaa ja se tarkoittaa sikaa. Marrano-juutalainen oli siis juutalainen, joka söi sikaa (siis pakotettiin syömään sikaa). Kristityiksi käännytetyt juutalaiset olivat yhteiskunnan alinta kastia ja heillä ei ollut samoja oikeuksia kuin muilla.

Tilanne Portugaliassa muuttui vuonna 1547, kun paikallinen inkvisitio-laitos (espanjalaisen laitoksen innoittamana) perustettiin. Juutalaisten katsottiin levittäneen juutalaisuuttaan kristittyjen keskuudessa ja raaka juutalaisvaino alkoi. Marrano-juutalaisille ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin paeta maasta. Uuden kodin juutalaiset löysivät protestanttisesta Alankomaista. Amsterdamin kaupunkiin nousi elinvoimainen juutalainen kaupunginosa.

Amsterdamiin saapuneet juutalaiset eivät tunteneet omaa uskontoaan pitkän pakkokristittynä olemisen johdosta. Muut vanhemmat juutalaiset alkoivat opettamaan heille heidän ”omaa uskontoa” ja kuinka sitä harjoitetaan. Vapaamielisessä Amsterdamissa juutalaiset saivat harjoittaa omaa uskontoaan suhteellisen rauhassa.

Marrano-juutalaiset puhuivat äidinkielenään portugalia tai espanjaa ja harjoittivat uskontoaan hebreaksi. He toimivat yleensä kaupan alalla tuoden maahan herkkuja Portugalista ja Espanjasta. Näistä juutalaisista tuli varsin tärkeitä tekijöitä Hollannin noustessa yhdeksi suurista talousmahdeista Euroopassa. Spinozan perhe elätti itsensä kaupalla ja heidän asemansa eristäytyneessä juutalaisyhteisössä oli merkittävä.

Spinoza sai oppinsa rabbien koulutuksessa ja hänelle povattiin merkittävää toimea yhteisön sisällä. Omaa aikaansa seuranneet juutalaiset kuitenkin täydensivät koulutustaan yhteisön ulkopuolelta. Spinoza opiskeli latinaa ja sai kuulla uudesta filosofian merkkihenkilöstä nimeltä René Descartes. Tutustuminen Descartesin filosofiaan muutti Spinozan ajattelua merkittävästi. Descartes onkin ainoa filosofi, joka mainitaan nimeltä Etiikassa.

Spinozan sanotaan riitaantuneen rabbien kanssa jo varhaisessa vaiheessa koulutusta. Hän kuulemma löysi Toorasta ja Talmudista kiusallisia ristiriitaisuuksia ja ei suostunut uskomaan niiden olevan jumalallista alkuperää. Uusi tieteellinen metodi, jota hän opiskeli yhteisön ulkopuolella lisäsi entisestään polttoainetta epäilyn liekkeihin.

Lopullinen välirikko tapahtui heinäkuun 27. päivänä 1656, kun 24-vuotiaalle Spinozalle asetettiin suuri kirous ja karkotettiin juutalaisesta yhteisöstä. Karkotus oli yleinen rangaistustoimi, joka yleensä kesti päiviä tai kuukausia. Näin yhteisö pyrki pitämään itsensä yhtenäisenä. Spinozan karkotus oli lopullinen. Kukaan yhteisön jäsen ei saanut olla missään tekemisissä Spinozan kanssa.

Spinozan perheen aseman johdosta välirikkoa oli pyritty sovittelemaan pitkään. Spinozalle tarjottiin suurta rahallista korvausta, jotta hän luopuisi harhaoppisuudestaan tai ainakin pitäisi suunsa kiinni. Tämä ei sopinut Spinozalle. Valitettavasti meille ei ole säilynyt julkisen kirouksen lisäksi dokumentteja niistä syistä, jotka johtivat Spinozan karkottamiseen.

Nuori Spinoza käveli ulos yhteisöstä. Hän jätti taaksensa menestyvän liiketoimen ja varman tulevaisuuden. Spinozan sanotaan ottaneen mukaansa ainoastaan sänkynsä.

Hollanti menee sekaisin

Alankomaat syntyi varsin myöhään ns. kahdeksankymmenvuotisen sodan päätyttyä 1648, kun Espanja tunnusti maan itsenäisyyden. Koko 1600-luku oli maalle ennen näkemättömän vaurastumisen aikaa. Myönteinen kehitys kukoisti myös kulttuurin ja tieteen aloilla. Tällainen kehitys ei tapahdu ilman, että se synnyttäisi vihamiehiä. 1670-luvulla Hollanti ajautui lukuisiin sotiin ja maa menetti taloudellisen mahtinsa.

Spinozan elinaika ajoittuu Hollannin valtion kulta-aikaan. Kukoistusta kuitenkin alkoi varjostamaan sisäiset ristiriidat. Maata repi kahtia kuninkaan valtaa ja demokratiaa korostavat voimat. Ranska hyökkäsi Alankomaita vastaan ja vuonna 1672 kärjistyneet ristiriidat johtivat maan kokeneimman diplomaatin ja poliitikon Johan de Wittin surmaamiseen. Hurjistunut väkijoukko hyökkäsi Johan de Wittin ja hänen veljensä kimppuun Haagissa. De Wittin veljekset olivat tunnettuja demokratian kannattajia. Miehet otettiin kiinni ja heidät hirtettiin. Tämän jälkeen ruumiit paloiteltiin ja ruumiin osia levitettiin Haagin kaduille ”muistomerkkeinä”.

Tämä järjetön mestaaminen järkytti Spinozaa. Hänen vuokraisäntä telkesi filosofin asuntoonsa, jotta hän ei toteuttaisi aikomustaan lähteä protestoimaan murhaa. Spinoza olisi päätynyt samalla tavalla paloiteltavaksi.

Tämän historiallisen katsauksen tarkoituksena on ollut korjata muutamia väärinkäsityksiä, joita Spinozasta on syntynyt. Hän eli yksinäisyydessä filosofisen aktiiviuransa aikana, mutta ei erakkomaisen luonteensa takia, vaan varovaisuudesta. Spinozalla oli uskollisia seuraajia, jotka auttoivat filosofia tarvittaessa. Me emme valitettavasti omaa kovinkaan luotettavia aikalaislähteitä Spinozan persoonasta. Tiedämme hänen olleen pienikokoinen, tummahiuksinen ja miellyttävän näköinen. Lähteet osoittavat Spinozan olleen paikoitellen hyvin tulinen ja kiivas. Esimerkiksi karkotusta juutalaisyhteisöstä edelsi pitkä riita auktoriteettien kanssa, joita ei ollut tapana kyseenalaistaa. Spinozalla ei ollut aikomustakaan pyytää ajatuksiaan anteeksi tai vaieta niistä. Hän mieluummin valitsi turvattoman tulevaisuuden.

Samoin Spinoza selkeästi tähtäsi tuotantonsa julkaisemiseen vaikkakin hän luopui Etiikan julkaisemisesta elinaikanaan. Hänen seuraajansa toteuttivat filosofin viimeisen tahdon ja kirja julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen. Näin teos ei voinut aiheuttaa hänelle enempää vaikeuksia. Teos politiikasta jäi häneltä kesken. Spinoza ei siis ollut mielestään sanonut kaikkea Etiikassa.

Spinozan elämä ja hänen sukujuurensa selittävät hyvin miksi järki ja järjellisyys olivat hänelle niin tärkeitä. Marrano-juutalaisten historia on jatkuvaa järjettömyyttä. Heidät karkoitetaan maasta, koska kuningas niin tahtoi. Heidät pakotetaan kristityiksi, mutta samalla annetaan jatkaa juutalaisuutta salaa. Juutalaiset saavat uuden kodin Alankomaista, mutta vapauden sijaan heiltä vaaditaan tiukkaa juutalaista kuria yhteisön sisällä.

Hollanti elää suurta kukoistuksen aikaa, mutta samalla se ajautuu sisäisiin ristiriitoihin. Osa kansasta vaatii kuninkaan valtaa maahan vaikka juuri tuo kyseinen valta orjuutti kansaa muutama vuosikymmen aikaisemmin. Uudet demokraattiset ajatukset leviävät ja samalla saavat vastustusta niiden keskuudessa, jotka eniten hyötyisivät demokratian leviämisestä.

Minun on kai turha mainita yhtäläisyyksistä meidän aikakauden ja Spinozan aikakauden välillä. Järjen ja järjellisyyden soisi astuvan kulttuuriamme ohjaavaksi periaatteeksi. Juuri siksi Spinoza – tänään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s