Perusteet I: Etiikan lukemisesta

Miksi Spinoza valitsi geometrisen tavan Etiikan esitysmuodoksi? Tämä on kysymys, joka on vaivannut Spinozan tutkijoita vuosisatoja. Spinoza työsti Etiikkaa vuosia ja pyrki siinä esittämään suuren filosofisen järjestelmänsä. Täten esitysmuoto ei voinut olla satunnaisesti valittu, vaan tarkkaan harkitun suunnittelun tulosta.

Esitysmuotonsa takia Etiikka ei avaudu helpolla. Sen lukeminen on prosessi, joka vaatii aikaa ja paneutumista. Teos ei ole pelkkä filosofinen tutkielma, vaan ohjekirja ja manuaali filosofiseen elämäntyyliin. Esitysmuoto asettaa Etiikan lukijan prosessiin, jonka päämääränä on muuttaa lukijan persoonaa. Ranskalainen filosofi Gilles Deleuze piti Spinozaa suurena kirjallisena tyylitaiturina. Päällepäin katsottuna tämä näyttää liioitteluna. Muodostuuhan Etiikka insinöörimäisen tylsistä propositioista, todistuksista ja apulauseista. Mutta tämä on pelkkää pintaa, jota raaputtamalla alkaa teoksen uskomaton rikkaus paljastumaan. Se ei ole yksi kirja muiden joukossa. Etiikka on yksi länsimaisen filosofian suurista saavutuksista ja kiistaton klassikko.

Toinen syy teoksen esitysmuotoon löytyy niistä ulkoisista tekijöistä, joiden painostuksen alaisena Spinoza joutui teostaan kirjoittamaan. Sen ei pitänytkään olla helposti avautuva, jotta ainoastaan asialle vihkiytyneet kykenisivät sitä ymmärtämään. Etiikka on eräänlaista salakirjoitusta alusta loppuun. Mutta toisaalta, Spinozan tarkoitus oli auttaa ihmisiä muuttumaan; löytämään pelastus sekavaksi muuttuneessa maailmassa. Tämä sotii salakirjoitus-teoriaa vastaan. Joudumme päätymään edelleen ambivalenttiin suhteeseen. Etiikka on toisaalta vaikea ja toisaalta se on tarkoitettu kaikille; se ei voi siis olla tarkoituksella luotaantyöntävä.

Geometrinen esitysmuoto tekee Etiikasta ajattoman ja samalla persoonattoman. Mutta tämäkin kuva alkaa murenemaan, kun lukija keskittyy lukuisiin huomioihin, jotka Spinoza tekee teoksessaan todistusten sekaan. Näissä huomioissa tulee esille Spinozan luonne. Propositioissa, todistuksissa ja apulauseissa esiintyy viileä, persoonaton ja kuiva Spinoza, mutta huomautuksissa ja liitteeissä pääsee valloilleen tulinen, kiivas ja riitainen Spinozan toinen puoli. Kutsukaamme ensimmäistä Baruchiksi (Spinozan juutalainen nimi) ja jälkimmäistä Benedictukseksi (nimi, jonka Spinoza otti itselleen karkotuksen jälkeen).

Mutta keskeisin syy geometrisen esitysmuodon valitsemiseksi näyttää olevan Spinozan filosofisen järjestelmän holistisuus; kaikki liittyy kaikkeen ja yksityiskohta saa selityksensä kaiken kautta. Jokainen olio on osa laajempaa kokonaisuutta ja se voidaan tietää, kun sitä katsotaan osana tätä laajempaa kokonaisuutta. Tällainen tieto johtaa ihmisen hyvään elämään. Täten ohjekirja hyvään elämään tulee olla esitysmuotoaan myöten tämän saman johdonmukaisuuden ilmentymä. Oma väitteeni on, että Spinoza ei olisi voinut esittää filosofista järjestelmäänsä muulla tavalla kuin geometrisessä muodossa.

Tästä huolimatta Etiikka ei ole geometriaa. Kuten se alaotsikko kuuluu ”geometriseen tapaan esitettynä”. Etiikka on kvasimatematiikkaa, jonka päämääränä on osoittaa kuinka meidän aistiemme kautta koetut kokemukset ilmaisevat niiden taustalla vaikuttavaa kosmista johdonmukaisuutta, joka voidaan ymmärtää järjellä. Kaikki maailmankaikkeudessa on järjestynyt tämän johdonmukaisen järjestyksen mukaisesti. Me emme välttämättä kykene ymmärtämään tätä kaikkea maailmankaikkeuden laajuuden takia, mutta periaatteessa se on mahdollista.

Etiikan lukeminen on tämän johdonmukaisuuden ymmärtämisen opas ja harjoituskirja. Sen lukeminen on henkistä harjoitusta, jolla maailmankaikkeuden sisältämä johdonmukaisuus astuu ihmisen elämään. Samoin kuin Raamattu tai mikä tahansa muu pyhä kirja, niin Etiikka pyrkii muuttamaan maailmassa elävän ihmisen. Pyhistä kirjoituksista poiketen Etiikka ei pohjaa sanomaansa ylimaalliseen ilmoitukseen tai muuhun maailmankaikkeuden ulkopuoliseen auktoriteettiin. Etiikka on tämänpuoleisuuden (immanentista) näkökulmasta käsin kirjoitettu, jossa ei jää tilaa selittämättömille ihmeille tai jumalaisille ilmoituksille. Kaikki se, mikä ole johdettavissa kosmisesta johdonmukaisuudesta ei voi olla totta; toisin sanoen, se ei voi olla olemassa. Spinozan maailmankaikkeus on olemassaoloa, jossa johdonmukaisuus kulkee käsi kädessä materian kanssa.

Luonnossa ei tapahdu mitään, jota voitaisiin pitää sen puutteellisuudesta johtuvana; luonto näet on aina sama ja sen voima ja toimintakyky on kaikkialla yksi ja sama. Toisin sanoen, luonnon lait ja säännöt, joiden mukaan kaikki tapahtuu ja muuttuu muodoista toisiksi, ovat aina ja kaikkialla samoja. Siksi myös se tapa, jolla olioiden – olivat ne millaisia tahansa – luonto ymmärretään, täytyy olla yksi ja sama, eli tämä tapahtuu luonnon yleisten lakien ja sääntöjen kautta.
(EIII, esipuhe)

Olen palannut Spinozan Etiikan äärelle lukemattomia kertoja. Näiden vuosien varrella olen vakuuttunut siitä, että Spinoza ei olisi voinut ilmaista filosofista järjestelmäänsä muuten kuin geometriseen tapaan esitettynä. Etiikka ei ole kiva kirja, joka antaa selkeitä ohjeita miten saavuttaa hyvä elämä. Jos hyvä elämä olisi saavutettavissa muutamia yksinkertaisia ohjeita seuraamalla, niin me emme tarvitsisi Etiikkaa tai edes koko filosofiaa. Mutta meidän jokainen elämä osoittaa, että näin ei ole. Elämä on vaikeaa ja me olemme siinä hyvin eksyksissä. Jos tämä tarvitsee todisteita, niin katsokaamme meidän biosfäärimme tilaa tässä ja nyt. Se, mistä meidän elämämme on riippuvainen, on kuolemassa ja me sen mukana. Ja tämä kaikki ihmisen omien toimien takia. Jos me emme olisi olleet eksyksissä ja olisimme tietäneet, mitä olemme tekemässä, niin miten tähän olisi voitu päätyä? Eli me olemme olleet eksyksissä.

Kuten jo johdannossa mainitsin, niin Spinozan lauseiden lukeminen on eräänlaista meditaatiota. Mutta niitä ei voi erottaa kokonaisuudesta itsenäisiksi mantroiksi. Spinoza näyttää kirjoittavan hyvin samanlaisista teemoista kuin itämainen filosofia, mutta kumpikaan ei ole toisiinsa palautettavissa. Spinozan filosofia on kaikesta mystiikasta riisuttua johdonmukaisuutta. Siksi katson sen olevan meille länsimaisille ihmisille helpommin avautuvaa. Samalla se osoittaa edelleen meille kuinka mystifikaatiot ja taikauskoisuus elävät keskuudessamme; ehkä juuri tänään jopa voimakkaampana kuin vuosisatoihin.

Ja seuraavassa perusteiden osassa tulemme – johdonmukaisesti – käsittelemään Spinozan Jumalaa… ja mitä se ei ole ja mitä se on.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s