Perusteet III: Miksi Etiikka on Etiikka?

Spinozan Etiikka on poikkeava filosofinen teos. Tunnettu Spinoza-skolaari Harry Austryn Wolfson kuvaa laajan teoksensa The Philosophy of Spinoza (1934) alussa Etiikkaa seuraavasti. Jos revittäisiin kaikkien Spinozan käsiinsä saamien filosofisten teosten sivut irti ja ne heitettäisiin ilmaan, niin lattialle tippuva sekasotku muodostaisi Etiikan.

Etiikka on sekoitus metafysiikkaa, psykologiaa, teologiaa, tunteiden teoriaa ja elämänfilosofiaa. Harvassa ovat ne teokset, jotka pyrkivät rakentamaan yhtä laajan yhtenäisen filosofisen systeemin. Jo antiikin ajoista asti filosofit ovat pyrkineet rajaamaan teoksensa käsittelemään jotain tiettyä filosofian osa-aluetta. Spinozan jälkeen yhtä laajoja systeemejä pyrki esittämään Georg Wilhelm Hegel ja hänkin tarvitsi tähän projektiin useita teoksia.

Arvoitukselliseksi on koettu myös se miksi Spinoza nimesi pääteoksensa Etiikaksi. Mutta kun ymmärrämme Spinozan päämääräksi osoittaa ihmiselle tien kohti vapautumista, niin parempaa nimeä ei voisi teokselle enää antaa. Jotta saisimme kirkkaan kuvan tästä kaikesta, niin meidän tulee pysähtyä hetkeksi termien ”etiikka” ja ”moraali” äärelle.

Etiikka vs. moraali

Perinteisesti on katsottu, että moraali muodostuu käsityksistä ja käyttäytymissäännöistä siitä, mikä on hyvää ja pahaa, oikein tai väärin. Etiikka taas on tämän moraalin filosofista tutkimusta. Me kuitenkin sanoudumme tässä kohden irti tästä traditionaalisesta näkemyksestä ja määrittelemme ”etiikan” ja ”moraalin” toisin.

Ranskalainen filosofi Gilles Deleuze katsoi, että filosofian sydämen muodostaa käsitteiden luominen. Filosofi voi käyttää sanoja viittaamalla niillä käsitteisiin, jotka poikkeavat käytettyjen sanojen yleisesti ymmärretystä merkitysestä. Esimerkiksi Platon viittasi sanalla ”idea” meidän materiaalisen maailman sisältämän asian tuonpuoleiseen tosiolevaiseen luonteeseen. Meidän materiaalisen maailman ilmiöt ovat ainoastaan tuon ideamaailman puutteellisia ilmentymiä.

Täten me esittelemme tässä käsitteet ”etiikka” ja ”moraali”, jotka eivät palaudu perinteisiin käsityksiin kyseisistä termeistä. Samalla korostan, että Spinoza ei tehnyt tätä kyseistä jaottelua, mutta se auttaa meitä ymmärtämään selkeämmin miksi Spinoza nimesi teoksensa Etiikaksi ja miten spinozalainen etiikka eroaa perinteisistä käsityksistä moraalista.

Moraalilla ymmärrän käsitystä hyvästä ja pahasta, joka asetetaan meille maailman ulkopuolelta. Perinteisesti moraalia ovat edustaneet uskonnot. Juutalais-kristillinen myytti kymmenestä käskystä on mainio esimerkki ylimaallisesta moraalista. Jumala ilmoitti Moosekselle lain, jota tuli noudattaa. Moraaliin kuuluu olennaisena osana tämä kyseenalaistamattomuus. Sen alkuperä ei ole meidän saavutettavissa. Moraalin alkuperän voidaan sanoa olevan transsendenttista (tuonpuoleista).

Etiikka määrittää meille hyvän ja pahan nojautumatta mihinkään maailmankaikkeuden ulkopuoliseen. Käsitykset hyvästä ja pahasta voivat vaihdella tilanteen ja ihmisen mukaan. Silti luonnosta me voimme johtaa tietyn pohjan, jota vaihtelevat käsitykset hyvästä ja pahasta eivät voi loukata sortumatta epäeettisyyteen. Tällainen immanentti (tämänpuolinen) etiikka on älyllisesti huomattavasti haastavampaa kuin transsendentti moraali. Etiikan vaarana on sortua ns. arvorelativismiin, jossa mitään pohjimmaisia arvoja ei ole, vaan ihminen valitsee tilanteeseensa sopivimman arvokoodiston. Tämä johtaa väistämättä arvojen kieltämiseen eli nihilismiin.

Spinozan naturalistinen etiikka on kaikkea muuta kuin nihilismiä. Se ei kiellä arvojen arvoa, mutta ei ota sitä meidän ulkoapäin annettuna. Arvojen pohja on löydettävissä luonnosta; se on luonto sellaisena kuin se on. Meidän moderni luonnontiede katsoo, että tieteellinen tutkimus on arvoista vapaata. Tiede ei ota kantaa siihen, mikä on oikein tai väärin. Spinoza ei kieltäisi tätä näkemystä. Filosofialle jäisi arvojen luominen ja asettaminen. Kummatkaan eivät saisi olla ristiriidassa luonnon kanssa. Mutta tämä on pelkkää spekulaatiota, koska Spinozan aikana filosofia ja luonnontieteet olivat yhtä ja samaa tutkimusta.

Spinozan arvojen arvo

Friedrich Nietzsche (1844 – 1900) katsoi, että meidän moraalisten arvostelmien taustalla vaikutti näitä arvoja perusteellisempia arvoja eli arvojen arvoja. Nämä arvot eivät olleet moraalisia, vaan palautuivat hyvinkin pyyteellisiin ja maallisiin arvoihin. Me voimme noudattaa Spinozan kohdalla samanlaista nietzscheläistä tutkimusmetodia ja kysyä, mikä oli Spinozan arvojen arvo.

Vastausta ei tarvitse etsiä kaukaa, koska Etiikan päämäärä paljastaa sen taustalla vaikuttavan arvojen arvon. Spinozan filosofia tähtää ihmisen vapauttamiseen väärästä käsityksestä luonnon perimmäisestä luonteesta. Vapaus on Spinozan systeemin perimmäinen arvo, josta kaikki muu saa arvonsa. Tämä vapaus on luonnon mukaisesti elämistä, koska mitään luonnon ulkopuolista vapauden käsitystä meillä ei voi olla. Me olemme luonnosta ja luonnossa. Luonnon kanssa ristiriidassa olevaa käsitys vapaudesta ei voisi Spinozan mukaan olla oikea käsitys vapaudesta.

Spinozalaisen etiikan on siis lähdettävä luonnon perimmäisen luonteen selvittämisestä eli metafysiikasta. Ennen kuin voimme alkaa puhumaan arvoista, on meidän ymmärrettävä ihmisen rooli luonnossa; miten ihminen on osa luontoa ja ole sen ylä- tai alapuolella. Ihminen on luonnon sisäpuolella, kuten kaikki muukin.

Tästä syystä Spinoza nimesi pääteoksensa Etiikaksi. Se on kartta ja ohjekirja kohti vapautumista. Samalla ymmärretään miksi se on niin vaikea teos. Ihmisen muuttaminen ei tapahdu nopeasti ja ei ole helppoa. Jokainen meistä, joka on yrittänyt päästä irti jostain tavasta (esim. tupakka, kahvi tai alkoholi) tietää, että niistä luopuminen on pitkä ja kivinen tie. Me ymmärrämme ja sisäistämme tavan haitallisuuden muutamassa minuutissa, mutta siitä eroonpääseminen voi kestää vuosia.

Jazzista on sanottu, että se on muusikoiden musiikkia. Samaa voidaan sanoa Spinozan filosofiasta. Se on filosofien filosofiaa; vaikeasti avautuvaa ja vaatii lukijalta huomattavaa käsitteellistä arsenaalia. Etiikka on filosofian Kind of Blue. Tästä pääsemme samalla tämän blogin arvojen arvoon, joka muodostuu selkeydestä. Tarkoitus on avata Spinozan filosofiaa muillekin kuin filosofian HC-harrastajille.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s