Luenta: Etiikka I, aksioomat ja propositiot 1 – 8

Siirrymme määritelmiä seuraaviin aksioomiin eli perusolettamuksiin. Kuten olemme jo todenneet, niin aksiooma on ilmeinen ja abstrakti totuus. Aksioomien jälkeen käsittelemme Etiikan kahdeksan ensimmäistä propositiota. Nämä propositiot todistavat, että attribuuteilla on ainoastaan yksi substanssi.

Yhden substanssin oppi on Spinozan filosofisen järjestelmän horjumaton perusta. Tämän takia käsiteltävät kahdeksan ensimmäistä propositiota tulee huomioida poikkeuksellisen vakavasti. Ilman niitä sisältämää ”kategorista totuutta” (kuten Deleuze asian ilmaisee) koko Spinozan järjestelmä romahtaisi.

Aksioomat

Ensimmäinen Etiikan aksiooma kuuluu seuraavasti:

Kaikki, mikä on, on joko itsessään tai toisessa.
(E I, aks. 1)

Nykyaikaiselle lukijalle Spinozan käyttämä kieli voi tässä kohden olla hieman vaikeasti ymmärrettävää. Mutta tässä kohdassa Spinoza haluaa tehdä selväksi, että kaikella mitä maailmankaikkeudessa on, on syy. Maailmankaikkeus on ääretön syyn ja seurauksen näyttämö.

Koska kaikki maailmankaikkeudessa on seurausta jostain syystä, niin kaikki siinä on myös käsitettävissä. On ainoastaan yksi oman itsensä syy, joka Spinozalle on jumala eli maailmankaikkeus. Ja tämäkin on Spinozan järjestelmässä ymmärrettävä asia.

Mitä ei voi käsittää toisen kautta, täytyy käsittää itsensä kautta.
(E I, aks. 2)

Spinozan optimismi on ihailtavaa. Maailmankaikkeudessa ei ole mitään sellaista, jota me emme kykenisi käsittämään ainakin teoriassa. Asiat voivat olla monimutkaisia ja valtavan kokoisia, mutta siitä huolimatta kaikki on seurausta jostakin syystä. Koska maailmankaikkeus itsessään on oman itsensä syy, niin kaikki muu saa selityksensä itsensä ulkopuolisesta syystä.

Syyn ja seurauksen suhteen korostaminen on keskeistä, koska Spinoza haluaa osoittaa, että mikään ei voi syntyä tai saada alkuaan tyhjästä. Esimerkiksi neitseellinen syntymä on Spinozalle täysi mahdottomuus. Jumalakaan ei voi luoda mitään tyhjästä, koska hänenkin on seurattava syyn ja seurauksen lainalaisuuksia. Mitenkään muuten ei voi olla, koska jumala oman itsensä syynä on nämä lainalaisuudet.

Propositiot 1 – 8

Kuten määritelmien kohdalla tuli ilmi, niin attribuutilla Spinoza ymmärtää sitä, minkä intellekti havaitsee substanssissa sen olemusta muodostavana. Jos maailmankaikkeudessa olisi useampi substanssi, niin niillä ei voisi olla samoja attribuutteja ja täten niillä ei olisi mitään yhteistä jonka ihminen voisi havaita. Täten me emme voisi edes havaita kuin yhden ja ainoan substanssin. Mutta tämä ei riitä Spinozalle, vaan hän kieltää ehdottomasti useamman substanssin olemassaolon. Ja tähän todistukseen hän käyttää keskeisintä instrumenttiaan… järkeä.

Substanssi on luonnostaan ensisijainen tiloihinsa nähden.
(E I, prop. 1)

Kahdella substanssilla, joilla on eri attribuutit, ei ole keskenään mitään yhteistä.
(E I, prop. 2)

Nämä kaksi ensimmäistä propositiota ovat edellä sanotun nojalla ilmiselvät. Ensimmäinen propositio ilmaisee, että maailmankaikkeus pitää sisällään kaikki ominaisuutensa. Yksikään sen ominaisuuksista ei voi ylittää maailmankaikkeutta. Lukijan tulee ymmärtää, että Spinoza liikkuu tässä käsitteellisellä tasolla. Näin täytyy olla; jos jokin maailmankaikkeuden ominaisuus ylittäisi maailmankaikkeuden se olisi tuolloin maailmankaikkeutta suurempi, mikä on absurdia.

Toinen propositio sanoo, että kahdella tai useammalla substanssilla ei olla keskenään mitään yhteistä – jos siis oletamme, että on useampia substansseja. Kolmas propositio jatkaa tätä argumenttia.

Kun olioilla ei ole keskenään mitään yhteistä, ei yksi niistä voi olla toisen syynä.
(E I, prop. 3)

Kaksi erillistä oliota tai useammat erottuvat toisistaan joko substanssien attribuuttien erilaisuuden tai substanssien tilojen erilaisuuden kautta.
(E I, prop. 4)

Jos olisi useampia substansseja, niin eivät voisi vaikuttaa toisiinsa, koska niillä jokaisella on omat syyn ja seurauksen suhteen lainalaisuudet. Tämän osoittaminen on Spinozalle tärkeää, koska hän tähtää koko ajan siihen lopputulokseen, että ei ole kuin yksi substanssi ja vaikka olisi useampia, niin sillä ei olisi meille mitään väliä. Toisesta substanssista ei voida vaikuttaa toiseen.

Propositiot 5 ja 6 toistavat hieman toisella tavalla jo ilmaistun, että kahdella tai useammalla substanssilla ei ole mitään yhteistä keskenään. Seitsemäs propositio tuntuu melkein ilmiselvältä ja toistolta, mutta sillä on kauaskantoisia seurauksia Spinozan uskontokritiikissä.

Substanssin luontoon kuuluu olemassaolo.
(E I, prop. 7)

Substanssin on oltava olemassa. On hyvä muistaa, että Etiikan ensimmäinen osa käsittelee juuri jumalan olemusta. Spinoza ei voinut hyväksyä kristinuskon käsitystä kaikkivoivasta jumalasta. Jumala ei ole kaikkivoipa taikka vapaa. Jumala eli substanssi ei voi olla olematta. Jumalankin on noudatettava olemassaolon välttämättömyyttä.

Propositio kahdeksan huomautuksissa Spinoza pääsee lopulta vauhtiin omassa rationalismissaan. Vaatimattomana alkava propositio huipentuu johtopäätökseen, jonka mukaan maailmankaikkeudessa ei voi olla kuin yksi substanssi.

Jokainen substanssi on välttämättä ääretön.
(E I, prop. 8)

Vaikka propositiossa Spinoza puhuu jokaisesta substanssista kuin ne voisivat olla monikko, niin proposition todistuksessa mainitaan ettei maailman kaikkeudessa voi olla kuin yksi substanssi.

Substanssi ei voi olla äärellinen, koska silloin sitä rajoittaisi jokin toinen joka olisi sen ulkoinen syy ja substanssi ei voisi olla oman itsensä syy eli substanssi. Täten substanssin on oltava välttämättä ääretön.

Mutta tämä ei riitä Spinozalle, koska hänen tarkoitus on ohjata lukija kohti lopullista pelastusta. Hän haluaa olla varma siitä, että lukijalle ei jää pienintäkään epäilystä yhden ja ainoan substanssin olemassaolosta.

Kaikkien, jotka arvioivat asioita sekavasti, eivätkä ole tottuneet tuntemaan olioita niiden ensimmäisten syiden mukaan, on epäilemättä vaikea käsittää proposition 7 todistusta. Eikä ihme, sillä he eivät tee eroa substanssin muunnelmien ja itse substanssien välille eivätkä tiedä miten oliot syntyvät.
(E I, prop. 8, huom. 2.)

Spinoza kutsuu meidät osallistumaan ajatuskokeeseen. Olettakaamme, että maailmankaikkeudessa olisi tasan 20 ihmistä. He kaikki olisivat yhtäaikaa olemassa ja heitä ennen ei olisi ihmisiä ollut. Eli maailmankaikkeudessa on tasan 20 ihmistä, on aina ollut ja tulee aina olemaan. Miten tämä ihmisten lukumäärä selitettäisiin? Olisi houkuttelevaa lähteä selittämään ihmisten lukumäärä ihmisistä itsestään. Mutta on absurdia ajatella, että ihmisen ”luontoon” tai hänen perimäänsä kuuluisi juuri tämä lukumäärä 20.

Ihmisten lukumäärä johtuu siis jostakin ulkoisesta syystä. Maapallolla on ehkä sellaiset olotilat, että ne eivät mahdollista kuin 20 ihmisen olemassaolon. Mutta jos nämä ulkoiset puitteet muuttuisivat, niin muuttuisi samalla ihmisten lukumääräkin. Tässä ajatuskokeessa ei tule tarrautua itse ihmisten lukumäärään, vaan siihen tosiasiaan, että olioiden lukumäärä määrittyy aina niiden ulkopuolisista syistä.

Koska substanssi eli maailmankaikkeus eli jumala on oman itsensä syy ja sen olemassaoloa ei määritä mikään sille ulkoinen syy, on substansseja oltava tasan yksi. Ja tämän substanssin on oltava ääretön, koska äärellistä substanssia määrittäisi jokin ulkoinen syy ja täten se ei olisi substanssi.

Kahdeksan Etiikan ensimmäistä propositiota toimivat samalla mainiona esimerkkinä siitä, mitä rationalismi puhtaimmillaan on. Spinozalle maailmankaikkeus on järjellisesti rakentunut. Se on ymmärrettävä, koska kaikki siinä seuraa syyn ja seurauksen lainalaisuuksia. Nämä lainalaisuudet voivat olla ihmisen äärelliselle mielelle ylivoimaisesti ymmärrettäviä, mutta periaatteessa maailmankaikkeus on selitettävissä.

Spinozan nojautuminen syyn ja seurauksen lakeihin maailmankaikkeuden selityksessä on herättänyt paljon vastustusta ja hänen on sanottu kieltävän vapaan tahdon. Mutta Spinoza ei ole fatalisti; hän haluaa meidän näkevän oikein sen, mitä vapaus on. Vapaus ei ole jumalan kaikkivoipaa vapautta, koska jumalakin on Spinozalle olemassaolon lakien nöyrä noudattaja. Kun ihminen osaa määritellä oikein vapauden, voi hän sitä lähteä vaatimaan huomattavasti realistisemmalta pohjalta kuin epäselvän vapauden idean omaava yksilö.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s